9 mahdolliset syyt hengelliseen kuivuuteesi

Tarvitsetko virkistystä hengellisen kuivuutesi aikana?

jos olet ollut kristitty jonkin aikaa, tiedät, että hengellinen intohimo, näkö ja kiintymys kumpuavat ja virtaavat. Toisinaan hengelliset todellisuudentajumme voivat olla vahvoja ja elinvoimaisia; toisinaan sydämemme tuntuu lyijypainoilta ja kaipaamme Jumalan vierailevan luonamme jälleen ja tuovan virvoitusta (PS.85:4-7). Näihin vuodenaikoihin viitataan tavallisesti ”hengellisen kuivuuden” tai ”hengellisen kuivuuden” aikoina, ja ne ilmenevät läheisesti monissa Psalmeissa. Daavid huusi usein Jumalaa silloin, kun hänen sielunsa näytti tomulta, ja hän kaipasi virvoitusta Herran läsnäolosta (Psalmi 13; Psalmi 63). Toiset Psalminkirjoittajat ilmaisivat kaipaavansa sitä, että Herra täydentäisi heidän rutikuivaa sieluaan (Psalmi 42). Ne, jotka ovat maistaneet Kristuksen hyvyyttä, tietävät, mitä merkitsee olla ilman sitä makua; se jättää meidät anomaan: ”valaise silmäni, etten nukkuisi kuoleman unta ”(Psalmi 13:3)

henkinen kuivuus, vaikka se on sinnikäs ja epämieluisa vieras, ei ole asia, jonka kanssa meidän on jatkuvasti elettävä. On olemassa raamatullisia keinoja, joiden avulla voimme armosta asettua virvoituksen tielle; meidät voidaan palauttaa jälleen tuntemaan pelastuksemme ilo. Mutta tämä voi tapahtua vain, jos pystymme havaitsemaan, miksi saatamme kokea hengellistä kuivuutta, niin että voimme ryhtyä asianmukaisiin toimiin. Tätä silmällä pitäen haluaisin ehdottaa muutamia syitä, joiden vuoksi saatamme kokea hengellisen kuivuuden kauden, ja tarjota vastaavanlaisia parannuskeinoja.

hillitön himo

Pietarin varoitus ei voisi olla selkeämpi: ”karta lihallisia himoja, jotka sotivat sielua vastaan” (I Pietari 2:11). Epäpuhtaat ajatukset ja vasta viljellyt kuvitelmat vain turruttavat hengellisten asioitten tajumme; sitä Pietari tarkoittaa sanoessaan, että himo ”sotii sielua vastaan.”Himon hautominen saastuttaa omantuntomme, ruokkii syntistä lihaamme ja kuihduttaa hengellisen elinvoimamme. Jos koemme hengellisen kuivuuden aiheuttamia tuhoja, se voi johtua siitä, että viihdytämme mieltämme himolla ja ruokimme syntisiä halujamme vihjailevilla elokuvilla, lehdillä, internet-sivustoilla tai käymällä vain paikallisessa ostoskeskuksessa. Ainoa parannuskeino on vilpitön tunnustus ja katumus (Sananl.28:13; Joh. 1:9). Löytääksemme sielumme jälleen pelastuksemme ilon lumoissa, meidän on tunnustettava nämä synnit ja käännyttävä niistä pois (PS. 51:1-12) ja päätettävä olla huolehtimatta lihasta (Room.13:14).

ylpeys

kohdatessaan fariseusten toiveen itsensä korottamisesta Jeesus antaa arvokkaan käsityksen siitä, miten ylpeys liittyy uskoon. Fariseukset eivät voineet nähdä Kristuksen totuutta ja kauneutta, koska he olivat hullaantuneet omaan kirkkauteensa ja rakastivat saada ylistystä ihmisiltä. Jeesus kysyy heiltä: ”Kuinka voitte uskoa, kun saatte kirkkauden toisiltanne ettekä etsi sitä kirkkautta, joka tulee ainoalta Jumalalta” (Joh. 5:44)? Heidän ylpeytensä esti pelastavan uskon. Ja vaikka tässä kohdassa puhutaan nimenomaan ylpeydestä, joka estää pelastavan uskon, uskon, että voimme turvallisesti soveltaa tätä periaatetta elämäämme kristittyinä: ylpeys tappaa uskon Jeesukseen. Jos vaalimme itserakkautta, etsimme ylistystä ja arvostusta ystäviltämme, seurakunnaltamme, professoreiltamme, esimieheltämme tai niiltä, jotka lukevat blogejamme, huomaamme hyvin nopeasti, että ”Jumala vastustaa ylpeitä” (Jaak.4:6). Sielumme kuihtuvat, kun täytämme ne ihmisen kirkkaudella. Toisaalta kääntyminen pois itsestämme ja maineestamme korottamaan Kristusta hinnalla millä hyvänsä saa aikaan hengellisen uudistumisen siitä lähtien, ” antaa armon nöyrille.”

Rakkaus rahaan

myös Kiintymyksemme tavaraan ja kykymme nähdä Jumalan kirkkaus on suoranainen yhteenliittymä. Jeesus yhdistää fyysisen katseemme hengelliseen näköömme Matt. 6: 19-23: ssa. Jakeissa 19-21 Kristus neuvoo meitä keräämään pysyviä aarteita taivaaseen tilapäisten rikkauksien sijaan täällä maan päällä. Teemmepä näin tai emme, sillä on merkittävä vaikutus kiintymykseemme, sillä ” missä aarre on, siellä on myös sydän.”Jeesus jatkaa:” silmä on ruumiin lamppu. Jos siis silmäsi on terve, niin koko ruumiisi on täynnä valoa, mutta jos silmäsi on paha, niin koko ruumiisi on täynnä pimeyttä” (vv. 22-23). Toisin sanoen, jos olemme kiintyneet maallisten rikkauksien kimallukseen, Jumalan kirkkaus ei voi loistaa sydämiimme ja me kärsimme vain hengellistä janoa, emme kyllästymistä. Ratkaisu tähän on se, että alamme ottaa silmiämme maallisista rikkauksista. Tätä autetaan usein rukoilemalla ja antamalla säännöllisesti ja johdonmukaisesti seurakunnillemme, uskollisille evankeliuminpalveluksille, köyhille ja hädässä oleville. Jesaja 58:10-11 on tässä suhteessa rohkaiseva,

jos vuodatat itsesi nälkäisille ja tyydytät ahdistettujen halun, silloin valosi nousee pimeydessä ja synkkyytesi on kuin keskipäivä. Ja Herra johdattaa sinua alati ja tyydyttää himosi palaneissa paikoissa ja vahvistaa sinun luusi.ja sinä olet oleva kuin kasteltu puutarha, kuin vesilähde, jonka vedet eivät lakkaa.

Raamatun lukemisen, mietiskelyn ja rukouksen puute

kun laiminlyömme Raamatun lukemisen, mietiskelyn ja rukouksen, katkaisemme itsemme sielumme välttämättömästä ravinnosta. On mahdotonta kukoistaa hengellisesti ruokkimatta mieltämme ja sydäntämme Jumalan sanalla. Psalmi 1 muistuttaa mietiskelyn hyödyistä,

Autuas on se mies, joka ei vaella jumalattomien neuvossa eikä seiso syntisten tiellä eikä istu pilkkaajien seassa, vaan iloitsee Herran laista ja mietiskelee lakiaan päivät ja yöt. Hän on kuin vesivirtojen varrelle istutettu puu, joka antaa hedelmänsä ajallaan, ja sen lehti ei lakastu; sillä mitä hän tekee, se menestyy (vv. 1-3)

toisaalta lehtemme kuihtuu, jos emme istuta itseämme lähelle Jumalan Sanan elämää antavia virtoja. Tämä muistutus on erityisen tärkeä niille meistä, jotka ovat taipuvaisia palvelukseen ja jotka haluavat pysyä ahkerina ja tuotteliaina. Vaikka on hyvä olla kiireinen ja aina yltäkylläinen Herran työssä (I Corinthians 15:58), työmme voi tulla tyhjäksi, sydämettömäksi ja voimattomaksi, jos emme tankkaa itseämme Jumalan Sanasta tulevalla hengellisellä ravinnolla. Meidän on taisteltava varataksemme säännöllisesti aikaa Raamatun lukemiseen, mietiskelyyn ja rukoilemiseen. On myös hyödyllistä opetella ulkoa raamatunkohtia, niin että voimme saada virvoitusta Raamatun totuudesta kaikkina vuorokauden aikoina. Jos kieltäydymme juomasta Jumalan sanan kaivosta säännöllisesti, meidän pitäisi odottaa vain kuivaa maata ja kuihtuneita lehtiä.

liian paljon aikaa sisällä

on helppo nähdä, miksi räikeät synnit, kuten himo, ylpeys ja rahanrakkaus, voivat estää hengellistä intohimoa ja kiintymystä. Ei ole niin helppoa havaita, millaisia salakavalia vaikutuksia muilla elintavoilla on intoomme ja elinvoimaisuuteemme. Yksi alue, johon huomaan kiinnitettävän vähän huomiota, on luomakunnan rooli hengellisen terveytemme ylläpitämisessä. Mutta jos Taivaat julistavat Jumalan kirkkautta (Psalmit 19: 1), ja jos saamme virvoitusta Jumalan kirkkauden näkemisestä, olisi järkevää vain mennä ulos katsomaan tuota kirkkautta! Toisinaan voin kirjaimellisesti tuntea uskoni elpyneen, kun katselen muutaman minuutin ajan kirkkaan yötaivaan loistoa, joka on täynnä käsittämättömiä voiman ja luovuuden ilmauksia. Virkistystä löytyy helpolla vaelluksella tai kävelylenkillä. Enkä usko, että tämä johtuu vain siitä, että ”rakastan ulkoilmaa.”Rakastan ulkona, ei siksi, että voisin saada REI – osinkokrediittejä, vaan koska voin nähdä kirkkauden; ja tämän kirkkauden näkeminen on usein auttanut palauttamaan väsyneen sieluni.

liikunnan puute

tämä liittyy viimeiseen pisteeseen, mutta kuuluu omaan kategoriaansa, koska liikunnan saamiseksi ei välttämättä tarvitse olla ulkona. Nyt, jottei tämä kuulostaisi epähengelliseltä ja enemmänkin siltä kuin ehdottaisin asioita, joista on hyötyä vain niille, joilla on tietty fysiologinen rakenne, Antakaamme Don Whitneyn punnita tätä usein laiminlyötyä mutta tärkeää aihetta,

kehomme eivät ole vain kertakäyttöastioita ikuisille sieluillemme. Jumala olisi voinut tehdä meistä ruumiista irronneita sieluja, jotka elävät ikuisesti samassa tilassa kuin sielut taivaassa elävät odottaessaan ylösnousseita ruumiita … mutta hän loi meidät täydellisiksi ruumiin ja sielun ykseydeksi. . . . Yksi tapa, jolla keho voi vaikuttaa myönteisesti sieluun, on vapaa-ajan liikunta. Koska useimmat henkiset harjoitukset ovat määritelmällisesti hengellisiä eivätkä kovin fyysisiä, jos päivittäinen työmme on enimmäkseen henkistä ja istumista, silloin kokemamme ärsykkeet eivät juurikaan eroa toisistaan. Ja sen yksitoikkoisuus voi vähentää hengellisten tapojemme vaikutusta. Se vaihtelevuus, jota vapaa-ajan liikunta tarjoaa kehon aivosoluille ja lihassäikeille, voi auttaa virkistämään siinä asuvaa sielua (yksinkertaistaa hengellistä elämää)

monet havaitsevat hengellisen elinvoimansa virkistyvän yksinkertaisesti käymällä kolmenkymmenen minuutin kävelyllä tai juoksulenkillä, käymällä uimassa, ajamalla pyörällä tai patikoimalla joitakin talonsa lähellä olevia polkuja. Olen usein hämmästynyt siitä, miten pieni osa liikunnasta hyödyttää minua henkisesti ja hengellisesti. Ehkä sinä tavoittelet Herraa, teet synnin häpeälliseksi, luet säännöllisesti Raamattua ja rukoilet, ja kuitenkin huomaat sielusi kuivaksi ja pölyiseksi—ehkä sinun pitäisi lähteä juoksulenkille.

vastuiden laiminlyönti

kun valitsemme laiskuuden ahkeruuden sijaan, se voi usein johtaa hengelliseen kuivuuteen, jopa masennukseen. Ja tämä prosessi yleensä pysyy itsestään: laiskuus aiheuttaa hengellistä kuivuutta; kun olemme hengellisesti kuivia ja masentuneita, meillä ei yleensä ole voimakasta motivaatiota ahkeruuteen. Mutta juuri tässä vaiheessa meidän on katkaistava kierre. Meidät pantiin tekemään työtä-kun me murennamme tämän persoonamme peruspiirteen, huomaamme olevamme hengellisesti kuivia ja turhautuneita. Laiskuus ei tyydytä. Tämä on yksi syy siihen, miksi Raamattu on täynnä käskyjä pyrkiä ahkeruuteen ja uskollisuuteen. Jos havaitsemme olevamme hengellisessä autiomaassa, meidän tulisi harkita, olemmeko olleet uskollisia vastuissamme vai emme.

sairaalloinen itsetutkiskelu

ironista kyllä, kun huomaamme olevamme henkisesti kuivia, on parasta olla miettimättä tilaamme liian kauan—tämä voi johtaa epäterveeseen keskittymiseen itseemme ja sairaalloiseen itsetutkiskeluun. Tämä on toinen tilanne, joka voi säilyä itsestään: mitä enemmän koemme hengellistä kuivuutta, sitä enemmän tunnemme kiusausta tutkia itseämme ja katsoa sisälle; mitä enemmän katsomme sisälle, sitä enemmän saatamme kokea hengellistä turhautumista. Toht. Martyn Lloyd Jones on oivaltava tässä,

” ehdotan, että ylitämme rajan itsetutkiskelusta itsetutkiskeluun, kun emme tavallaan tee muuta kuin tutkimme itseämme, ja kun tällaisesta itsetutkistelusta tulee elämämme tärkein ja cheif-loppu. Meidän on tarkoitus tutkia itseämme määräajoin, mutta jos teemme sitä aina, aina ikään kuin panemme sielumme lautaselle ja leikkelemme sitä, se on itsetutkiskelua. Ja jos me puhumme ihmisille aina itsestämme ja ongelmistamme ja murheistamme, ja jos me menemme heidän luokseen ikuisesti sellaisella otsalla, että sanomme:: Olen suurissa vaikeuksissa-se tarkoittaa luultavasti sitä, että olemme koko ajan keskittyneet itseemme. Se on itsetutkiskelua, ja se puolestaan johtaa sairaudeksi kutsuttuun tilaan.”(Spiritual Depression, 17)

kun olemme keskittyneet itseemme, vaikka pidämme sitä hyvänä syynä, se voi johtaa enemmän hengelliseen kuivuuteen, koska käännymme pois äärettömästä hengellisen virvoituksen lähteestä finiittiseksi ja syntiseksi ihmiseksi. Meidän täytyy varoa antamasta itsetutkistelumme muuttua kiinteäksi katseeksi sydämeemme.

evankeliumin unohtaminen ja Legalismissa eläminen

kun Galatian kristityt alkoivat ajelehtia evankeliumista, Paavalin vastaus oli muistuttaa heitä siitä, miten he ensin nauttivat Pyhän Hengen läsnäolosta:

Oi typerät Galatalaiset! Kuka on lumonnut sinut? Sinun silmiesi edessä Jeesus Kristus esitettiin julkisesti ristiinnaulittuna. Sallikaa minun kysyä teiltä vain tämä: Saitteko Hengen lain teoilla vai uskossa kuulemisella? Oletko niin typerä? Kun olet aloittanut Hengestä, niin tehdäänkö sinut nyt täydelliseksi lihan avulla? Kärsitkö niin monia asioita turhaan-jos se tosiaan oli turhaa? Tekeekö se, joka antaa teille Hengen ja tekee ihmeitä keskuudessanne, niin lain tekojen kautta vai uskossa kuulemalla-niin kuin Aabraham ”uskoi Jumalan, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi” (3:1-6).

Galatalaiset kokivat Pyhän Hengen vapauden ja ilon, eivät pitämällä käskyjä pelastuksen saamiseksi, vaan kuuntelemalla ja uskomalla sanoman—evankeliumin sanoman. Olemme kaikki vaarassa ajelehtia kuten nämä Galatalaiset; saatuaan Pyhän Hengen uskon kautta me yritämme täydellistää itsemme lihan avulla ja omassa voimassamme, yrittäen ansaita jonkin verran Jumalan suosiota. Siksi uskon Jerry Bridgesin olevan oikeassa muistuttaessaan meitä ” saarnaamaan evankeliumia itsellemme joka päivä.”Evankeliumin totuus—Kristuksen sijaiselämästä ja kuolemasta meidän puolestamme koituva hyöty otetaan vastaan yksistään uskon kautta-joka vuodatetaan säännöllisesti mieleemme ja sydämeemme, varjelee meitä kuolettavalta lakihenkisyydeltä ja sitä seuraavalta hengelliseltä kuivuudelta.

muutama Loppuajatus

mikään näistä ehdotuksista ei varjele meitä kaikelta hengelliseltä kuivuudelta. Koska olemme syntisiä ja koska elämme langenneessa maailmassa, jossa on langenneita ruumiita, meidän täytyy kohdata se todellisuus, että hengellinen kuivuus tulee jälleen. Siksi psalmista sanoo, että Jumalan Sana virvoittaa hänen sielunsa (Ps. 19: 7); että se oli ennallistamisen tarpeessa, viittaa siihen, että hänen sielunsa ei ollut enää onnellisessa, tyytyväisessä tilassa—se tarvitsi virvoitusta. Tämän tietäminen ja hengellisen kuivuuden mahdollisten syiden tunnistaminen voi auttaa meitä selviytymään vuodenaikoina, jolloin sataa vähän tai ei lainkaan.

tämä ei ole tyhjentävä luettelo. Olen varma, että on muitakin tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, että nautimme hengellisestä kyllästymisestä tai sen puutteesta. Nämä ovat syitä, jotka olen päättänyt olla ensisijainen ja tärkein. Rohkaisevin sana, jonka voisin antaa, lienee kuitenkin tämä: on tulossa päivä, jolloin ei ole enää kuivuutta, vain runsautta. Jonain päivänä nautimme Kristuksen läsnäolosta ja löydämme hänen oikealla puolellaan nautintoja ikuisesti (PS.16:11)—lisääntyvää iloa ja tyydytystä kaikille ikuisiksi ajoiksi. Se, mikä pitää meidät liikkeellä aavikolla, on varma tieto siitä, että seuraavan kukkulan takana on keidas. Jatketaan matkaa.

tämä artikkeli on julkaistu alun perin derekjamesbrown.com.